PROLOGI
Olen aloittanut yhteisöpedagogin opintoni vuonna 2008 Mikkelin ammattikorkeakoulussa, josta siirryin Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijaksi seuraavana vuonna henkilökohtaisista syistä. En kuitenkaan ehtinyt opiskella siellä pitkään, ennen ensimmäisen lapseni syntymää. Esikoiseni jälkeen tulin uudestaan raskaaksi, joten äitiyslomani pitkittyi kolme vuotiseksi. Tämä aiheutti opiskeluoikeuden menettämisen, josta syystä jouduin hakemaan kouluun uudestaan ja käymään valintakokeetkin uusiksi. Aloitin opintoni ikäänkuin uudelleen vuonna 2013 ja nyt olen vihdoin saamassa opintoni päätökseen.
Olen kotoisin Vantaalta ja opiskelin aiemmin Vantaan ammattioppilaitos Variassa leipuri-kondiittoriksi. Leipuri-kondiittorin ammatti ei kuitenkaan tuntunut minulle oikealta. Olin rippikoululaisesta lähtien ollut tiivisti mukana seurakunnan nuorisotyössä ja sain sieltä myös osa-aikaista työtä. Työ ihmisten parissa ja etenkin nuorisotyö alkoi kiinnostaa paljon enemmän kuin leipuri-kondiittorin työtehtävät. Yhteisöpedagogin tutkinto oli itselleni ammattikoulun jälkeen vieras, joten yritin ensin hakea sosionomin koulutusohjelmaan. Sinne en kuitenkaan päässyt ja vuoden ajan käytin aikani hyödyksi ja olin mukana erilaisten yhdistysten sekä edelleen seurakunnan toiminnassa mukana. Kerron tarkemmin tällä sivustolla kaikesta vapaaehtoistoiminnasta, jossa olen ollut mukana. Kuulin sitten yhteisöpedagogin tutkinnosta, jota serkkuni oli aloittanut opiskelemaan Joensuussa. Se tuntui juuri minulle sopivalta tutkinnolta ja otin selvää, missä koulutusta järjestetään. Vantaalla ei ollut mitään, mikä olisi erityisesti pidätellyt minua ja maisemanvaihdos tuntui luontevalta ratkaisulta, joten laitoin hakupaperit Mikkeliin, josta sainkin opiskelupaikan.
Mikkelissä en ehtinyt opiskella vuottakaan, kun tapasin tulevan aviomieheni ja lasteni isän. Rakkaus voitti opiskelun ja muutin hänen perässä Keravalle ja myöhemmin Mäntsälään. Siinä vaiheessa opiskelujeni kannalta oli järkevintä, että vaihtaisin kouluakin. Humakissa opiskelin aluksi useita kursseja itsenäisesti, koska Nurmijärvelle oli kuitenkin matkaa. Nyt viimeisinä opiskeluvuosinani olen vauhdittanut opintojeni sujumista tekemällä useita kursseja sekä harjoitteluja lomittain ja päällekkäin. Helppoa se ei ole ollut, koska siinä samalla on pitänyt huolehtia kahden pienen lapsen ja omakotitalouden hoitamisesta.
Toisaalta opiskelu on tuonut hyvää vastapainoa normaalille perhearjelle ja olen pystynyt melko hyvin pitämään ne erillään toisistaan. Eli en ole käyttänyt ns. perheaikaa koulutehtävien tekemiseen, vaan joko pyrkinyt jäämään koululle niitä tekemään tai tehnyt niitä esim. kun lapset ovat olleet hoidossa.
Harjoitteluni koko opintojen ajan ovat olleet hyvin monipuolisia ja olen päässyt kehittämään niiden kautta omaa osaamistani. Olen tutustunut erilaisiin organisaatioihin, niin julkisen kuin kolmannen sektorin puolelta. Tällä sivustolla esittelen tarkemmin harjoitteluista ja opinnoista hankkimaani osaamistani erilaisten näyttöjen avulla.
Opiskeluni on tuonut lisää varmuutta siihen, että olen nyt omalla alalla ja tätä haluan tulevaisuudessa tehdä. Toki perheen myötä monet urahaaveet ovat myös vaihtuneet siitä, mitä ne opintojeni alussa olivat. Esimerkiksi tällä hetkellä ilta- ja viikonloppupainoitteinen nuorisotyö ei sopisi elämäntilanteeseeni ollenkaan. Tällä hetkellä ammatillisena tavoitteenani voisi pitää koulutusta vastaavan työn saamista. Tavoitteenani on päästä tekemään työtä, jossa voisin hyödyntää harjoitteluista saamaani kokemusta ohjaamisen, kehittämisen ja verkostoitumisen suhteen.
Alasivuina ovat myös CV:ni sekä suomeksi, että englanniksi. Toteutustapa on molemmissa hieman erilainen.